sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Enkeleitä

Aamulla kello soitti 6:15 paikallista aikaa. Enkö oikeasti saa enää yhtään ottaa unta ? Et saa, ajovaatteet päälle ja aamupalalle . Tavarat reippaasti mukaan ja menoksi .

Ihanaa ja vielä kerran ihanaa. Irtohiat ja irtopuntit saivat jäädä. Täällä oli kesä.
Päivä ajettiin lähes 30 asteen helteessä. Reittimme kulki Travelmündrstä Verdeniin. Kokonaisuuden pituudeksi tuli 190 km. Huoltomme toimii mielettömän upeasti . Tosin minulla on matkassa omat urheilujuomat, joita olen tottunut jo kotona käyttämään.
Matka taittui nopeasti, tasaisesti syöden ja juoden . Nestettä tuli kerrankin nautittua
Kunnolla. Matkalla upeita pikkukyliä, ihania isoja baanoja päästellä jne. Tästähän oppii nauttimaan .

Sanoin jossain vaiheessa, että tämä on matka omaan itseeni sekä kunnioitus omaa äitiäni kohtaan..
Elimme vappuaattoa 2007. Paistoin kotona munkkeja. Sain isältäni puhelun, jossa pyysi minua tulemaan lapsuuteni kotiin . Enhän voinut lähteä, koska munkit palaisivat . Ihana anoppini tuli taas apuun ja pääsin tai jouduin kuuntelemaan isän factaa äidin tilanteesta. Äidin, joka oli jo pitkään potenut ongelmia vatsansa kanssa. Hän oli saanut diagnoosin munasarjasyöpä. Pahin, mitä voi koskaan naiselle ajatella. Hiiteen uskomukset siitä, että terve elämä ja aikaiset raskaudet voivat ennaltaehkäistä syöpää. Paskat sanon minä.

Äitini oli minulle tietyllä tapaa vieras ihminen . En tuntenut häntä kuten veljeni ja sisareni. En koskaan ollut hänelle hyvä. En luullut hänen suustaan sanoja, joilla olisin jaksanut tai sanoja rakkaudesta. Hän näytti tunteensa teoilla.

Emme ehtineet puhua asioita kuntoon. Tekisin tämän nyt, mikäli minulla olisi siihen mahdollisuus💕
Ajoittain toivon, että olisin voinut olla omat lapseni. Lapseni, h
Joille äiti oli mummu isoilla kirjaimilla...

Niin paljon jäi sanomatta mutta uskon hänen näkevän pilven reunalta matkani. Toivon hänen olevan minusta ylpeä edes tänään.

Äiti lähti enkeliksi lokakuussa 2007. Enkelit tekivät hänelle viitan ja villasukat, joiden avulla hän lensi.. Näin kertoi ihana Walma.

Nyt nainen unta kaaliin. Aamulla matka jatkuu klo 730. Ajettavana vain 170 km. Huomennakin paistaa aurinko🌞

Kotona lähes kaikki hyvin: miästä pisti eilen amppari silmään ja silmä turvoksissa. Walmalla suuri hevoskuume, IsoW kaipaa mua tekemään ruokaa jne. Tähän kaikkeen mua tarvitaan. Vielä on 6 päivää kunnes tapaamme ❤️

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti